Englanti
Saksa
Hollanti
Ranska
Ruotsi
Espanja
Italialainen
Portugali
Osta liput ennakkoon
 |
|||
Akvaariot ovat kehittyneet paljon niistä ajoista, kun ensimmäinen SEA LIFE keskus avattiin Crecan -järven kuvankauniille rannoille Skotlannin länsiylämaille vuonna 1979. Tätä ennen akvaarioissa oli ollut näytteillä suurimmaksi osaksi vain trooppisia kaloja. Ne olivat sijoitettuna pitkänomaisiin altaisiin säännöllisesti molemmin puolin kolkkoja ja pitkiä käytäviä, muistuttaen näin elävöitettyjä maalauksia. SEA LIFE Oban, nykyinen Skotlannin SEA LIFE Sanctuary, rikkoi tämän tavan. Sen näyttelyaltaat ovat vaihtelevan muotoisia sekä kokoisia. Joissain on kaksi tai useampia ikkunoita ja osa ylettyy vain lantion korkeudelle mahdollistaen näkymän sekä veden alle että sen kauniisti väreilevälle pinnalle. Keskipisteenä on allas, joka on kuin jättimäinen donitsi. Kävijät pääsevät ihmettelemään hopeisen silliparven loistoa tässä uskomattomassa altaassa. Jatkuvaa sillien liikettä voin seurata altaan ulkopuolelta tai sen keskeltä. Lantion korkuinen rauskuallas oli toinen keksintö, joka tarjosi uudenlaisen kokemuksen, kun rauskut nousevat pintaan katsomaan heitä ihailevia asiakkaita. Vuonna 1979 näytteillä ei ollut enää yhtään trooppista kalaa. Sen sijaan Obanin näyttelyt esittelivät luontokappaleita Iso-Britanniaa ympäröivästä merestä. Ihmiset hämmästyivät sen lajikirjavuutta. Välitön Obanin keskuksen suosio osoitti mahdollisuuden akvaarioteollisuuden nopealle kasvulle. SEA LIFE keskuksia syntyi jokaiselle rannalle ja lopulta Iso-Britannian toiseksi tärkeimmän kaupungin sydämeen. Kävellessäsi läpi putkimaisen tunnelin Birminghamin SEA LIFE keskuksessa alat arvostaa sitä, miten pitkälle akvaarioiden suunnittelu ja teknologia ovat edenneet. On helppo kuvitella, että se oletkin sinä, joka olet esillä lukemattomille luontokappaleille ympärilläsi. Kun SEA LIFE verkosto levitti lonkeronsa ympäri Eurooppaa, yhtiö tämän hankkeen takana keskittyi avaamaan ensisijaisesti näkemyksen omiin meriimme. Tämä tarjosi dramaattisen välähdyksen mereiseen maailmaan, joka ylitti useimpien asiakkaiden villeimmätkin kuvitelmat. ”Se oli maailma, jonka olivat nähneet vain kokeneet sukeltajat” selitti SEA LIFEn vanhempi meribiologi Rob Hicks, joka teki uravalintansa 6 -vuotiaana katsoessaan televisiosta Jaques Cousteaun ohjelmia. ”Kalastajat olivat toki tietoisia laajasta elämänkirjosta merissämme mutta jopa he pystyivät vain kuvittelemaan, miltä syvällä heidän veneen kansiensa alla itse asiassa näytti.” SEA LIFEn näyttelyt luovat luotettavasti uudelleen nämä mereiset elinympäristöt kuten vuoroveden turmelemat kalliolammikot, meriruohojen peittämät pinnat, hiekkaiset matalikot, tummat kallioiset vedenalaiset luolat ja jäiset syvyydet. Näyttelytilojen takana nykyaikaiset suodatinjärjestelmät työskentelevät pitääkseen veden kristallin kirkkaana. Joissakin keskuksissa vesi johdetaan suoraan merestä, jolloin vesi suodatetaan tarkasti ennen kuin se päästetään altaisiin. Vierailijat olivat aivan innoissaan kuullessaan, että merineulan kaltaiset olennot, merihevosten sukulaiset, esiintyvät runsaslukuisina Euroopan merissä ja että värikäs käkihuulikala (?) voi vaihtaa sukupuoltaan. He olivat ihmeissään nähdessään ne lukuisat rauskulajit, jotka asuttavat meidän omaa mertamme, teräväpiikkisestä palettirauskusta taitavasti kuvioituun aaltorauskuun. Uutinen siitä, että meritähti voi tiputtaa sakaransa ja sitten kasvattaa uuden tilalle, oli suuri yllätys monelle. Vierailijoilla oli vaikeuksia uskoa, että tursas pystyy muuttamaan väriään ja kasvattamaan piikkejä silmänräpäyksessä ja että sen sinistä verta pumppaa kaikkiaan kolme sydäntä. Pelkän tiedon jakaminen kotimaamme rikkaasta ja monipuolisesta merielämästä ei kuitenkaan kovin pitkään riittänyt SEA LIFElle. Vaiheittain, SEA LIFE -verkosto laajensi toimintakenttäänsä myös tutkimuksen ja suojelutyön puolelle. Obanin keskuksessa aloitettiin jo vuonna 1982 kiireinen työ orpojen, sairaiden ja hylättyjen hylkeenpoikasten pelastamiseksi. Huonokuntoisten hylkeiden kuntouttaminen ja luontoon palauttaminen on nykyään tärkeä osa Scarboroughin SEA LIFEn ja Blankenbergen SEA LIFEn toimintaa. Vuonna 1991 SEA LIFE auttoi kahden delfiinin, Missien ja Silverin, luontoon palauttamisessa. Delfiinit olivat esiintyneet 30 vuoden ajan Brightonin delfinaariossa. Delfiinit lennätettiin Turkin Caicossaarille, missä ne kuuden kuukauden ajan saivat opetella uudelleen saalistamisen jaloa taitoa ja kerätä voimiansa, ennen kuin ne vapautettiin Karibianmereen. Brightonin delfinaariosta tuli Brightonin SEA LIFE. Missien ja Silverin vanhassa altaassa kulkee nykyään vedenalainen tunneli, mistä vierailijat voivat ihastella valekarettikilpikonna Jerseyta, liemikilpikonna Lulua sekä joukkoa mustaevähaita. Molemmat merikilpikonnat tulivat Brightoniin akvaariosta, joka ei enää tarjonnut riittävästi tilaa näille jäteille. Vietettyään jo vuosikymmeniä vankeudessa, paluu luontoon ei ollut mahdollista näiden kilpikonnien kohdalla. SEA LIFEn työlleen omistautunut henkilökunta on kuitenkin toisinaan kuntouttanut Britannian rannikolle ajautuneita, huonossa kunnossa olevia valekarettikilpikonnia, minkä jälkeen ne on lopulta voitu palauttaa mereen. Yli kymmenen vuotta sitten Obanin keskuksessa oli Picasso, joka myöhemmin vapautettiin luontoon Azoreilla. Shelley, joka ajautui rantaan Fleetwoodissa, sai huolenpitoa Blackpoolin ja Weymouthin SEA LIFE -keskuksissa, ennen kuin se palasi takaisin mereen Kanariansaarilla. Viimeisin tapaus oli Myrtle. Myrtle ajautui rantaan North Uistilla. Siltä puuttui yksi raaja, jonka se oli luultavimmin menettänyt haille. Myrtle oli löydettäessä kylmissään, pahasti kuivunut ja tuskin elossa. Myrtlen ihmeellinen toipuminen alkoi Skotlannin SEA LIFE keskuksessa, minkä jälkeen se siirrettiin Scarboroughiin keräämään vielä lisää voimia. Myrtle vapautettiin Kanariansaarilla toukokuussa 2006. SEA LIFE on rahoittanut elintärkeitä kenttäprojekteja, pitänyt näyttelyitä ja juontanut varojenkeruutilaisuuksia ja lehdistökonferensseja kiinnittääkseen huomiota tiettyihin meriluonnon suojelukysymyksiin. SOS (Save Our Seas) SEA LIFEn luonnonsuojeluun keskittyvä haara on ollut vastuussa useista Euroopan Unionille osoitetuista vetoomuksista, joissa vaaditaan suojelutoimenpiteitä merikilpikonnille, haille, valaille ja delfiineille sekä kaupallisesti hyödynnetyille kalakannoille. SOS on juuri käynnistänyt varojenkeruukampanjan, jotta Kreikan Zakynthoksen saarelle suunniteltu merikilpikonnien pelastuskeskus saataisiin rakennettua. Osana kampanjaa esitetään Euroopan päättäjille vetoomus, jotta pitkällä siimalla tapahtuvan kalastuksen piirissä otettaisiin käyttöön uudentyyppinen koukku, joka ei pyydystä merikilpikonnia. Jos pitäisi valita yksi seikka, joka erottaa SEA LIFEn muista akvaarioista, se olisi kuitenkin merihevosten kasvatustyö, joka on ollut viime vuosien menestystarina SEA LIFEssa. Weymouthin johtama maailman onnistunein merihevosten kasvatusohjelma alkoi 1995. Sen neuvot merihevosten ylläpidossa sekä ruokavaliossa on huomioitu maailmanlaajuisesti akvaariomaailmassa. "Auttamalla muita kasvattamaan omia merihevosiaan ja jopa antamalla heille omasta kannastamme vähennämme houkutusta ottaa lisää merihevosia luonnosta" kertoo Rob Hicks. "Meidän omat merihevosnäyttelymme ympäri Euroopan yrittävät rajoittaa kotiakvaarioharrastajia hankkimasta merihevosia itselleen korostamalla sitä, miten on lähes mahdotonta antaa niille tarpeellista hoitoa kotiolosuhteissa." Kymmenen lajia, jotka ovat onnistuneesti kasvaneet sekä lisääntyneet Weymouthissa, sisältää joitain merkittäviä ensikertalaisia kuten Indonesian seeprakuonomerihevosen (Hippocampus barbouri). Muut lajit, kuten Australian pullukkamerihevonen, Karibialainen kuonomerihevonen sekä keltamerihevoset Tyyneltämereltä, Punaiselta mereltä sekä Intian valtamereltä, ovat lisääntyneet myös runsaasti. Ohjelma on ollut niin menestyksekäs, että Weymouth avasi Kansallisen merihevosten kasvatus- ja suojelukeskuksen vuonna 2003. Niin monta merihevospoikasta on jo kasvatettu, että satelliitti kasvatustiloja on perustettu kansalliseen SEA LIFE keskukseen Birminghamiin, SEA LIFE Sanctuary Obaniin sekä seuraaviin SEA LIFE keskuksiin: Great Yarmouth, Blankenberge, Konigswinter, Oberhausen, Nurnberg sekä Scheveningen. SEA LIFE verkosto on pikkuhiljaa tehnyt myös näyttelyitä, jotka esittelevät trooppisten merien elämää. Samalla se on lisännyt niin ihmisten tietoisuutta kuin antamaansa tukea eksoottisemmissa paikoissa sijaitseville sekä usein maailmanlaajuisesti merkittäville mereisille suojelukohteille. Kesään 2008 mennessä SEA LIFE -akvaarioita ja -pelastuskeskuksia on 28, yhteensä kymmenessä eri maassa. SEA LIFE -keskukset omistaa Merlin Entertaiments Group, jonka pääkonttori on Poolessa, Englanissa. Merlin omistaa myös London Dungeon -kohteen ja neljä muuta Dungeonia, neljä LEGOLAND teemapuistoa ja kaksi pienempää LEGOLAND -tutkimuskeskusta, Warwick linnan, Alton Towers'in, Chessington World Of Adventures -kohteen, Thorpe Park -puiston, Heide Parkin Saksassa, Gardaland -huvipuiston ja Gardaland Aquatica -vesipuiston Milanossa, tieteellisen elämyskohteen Earth Explorerin Belgiassa sekä Madame Tussaud's -ketjun. Tästä kaikki alkoi… The Scottish SEA LIFE Sanctuary 1979 Weymouth SEA LIFE Park 1983 Great Yarmouth SEA LIFE Centre 1989 Blackpool SEA LIFE Centre 1990 Scarborough SEA LIFE Centre 1991 Brighton SEA LIFE Centre 1991 Scheveningen SEA LIFE (Holland) 1993 Blankenberge SEA LIFE (Belgium) 1994 Benalmadena SEA LIFE (Spain) 1995 National SEA LIFE, Birmingham 1996 Timmendorfer Strand SEA LIFE (Germany) 1996 National SEA LIFE, Bray (Ireland) 1998 Konstanz SEA LIFE (Germany) 1999 SEA LIFE Val D’ Europe, Paris (France) 2001 SEA LIFE Helsinki (Finland) 2002 Speyer SEA LIFE (Germany) 2003 Berlin SEA LIFE (Germany) 2003 Oberhausen SEA LIFE (Germany) 2004 Konigswinter SEA LIFE (Germany) 2005 Munich SEA LIFE (Germany) 2006 Loch Lomond Aquarium 2006 Chessington World of Adventures 2008* Cuxhaven SEA LIFE (Germany) 2008* * Nämä ovat liikkuvia SEA LIFE keskuksia, joista ensimmäinen siirtyi Dortmundista Dresdeniin 2004. SEA LIFE keskusten julkaisema. |
|||
 | |||
